Pitää tulla avautumaan tosta Tarinasta. Rupesin miettiin, että mikä siinä oikein tökkii että mun on todella vaikea sietää sitä.
Se ei oo pelkästään sitä, että puhuu hirveen paljon, koska on tuolla muitakin puheliaita, jotka ei ärsytä samalla tavalla. Eikä kyse voi olla pelkistä mielipiteistä, koska useissa asiakysymyksissä oon luultavasti aika samoilla linjoilla kun Tarina.
Eniten ärsyttää kun se näkee ja käsittelee koko maailmaa omien tunteidensa kautta, oman itsensä kautta. Tärkeintä tuntuu olevan
hänen tunteensa, kuinka
hän käsittelee niitä, miten ympäristö vaikuttaa
hänen tuntemuksiinsa ja tunteisiinsa, ja niitä sitten vatvotaan ja vatvotaan.
Esimerkiksi eilen illalla (10.9.2019): ”Mä haluisin päästä [johtaja-asemaan] tarkkailemaan miltä musta tuntuis olla johtajan roolissa.” Ei siis haluis olla johtaja että auttais tehtävän onnistumisessa vaan siksi että haluis päästä tutkimaan omia tunteita ja tuntemuksiaan.
Eilen sanoi että pelkää menettävänsä yhteyden omaan itseensä ja omiin tunteisiinsa. Huh?

Tuolla ei kukaan ole niin kiinni itsessään ja omissa tuntemuksissaan ja tunteissaan kuin Tarina! Esimerkiks eilen oli vaikea päästä irti itsestään ja eläytyä tehtävään kun ihmetteli miksi pitäisi olla siivoavinaan, kun kaikki oli jo siivottu. Ei tajunnut että viikkotehtävään kuuluu olla siivoavinaan.
Tietynlainen itsekeskeisyys. On muka olevinaan hyvä kuuntelija mutta aina pitää saada oma sana väliin ja sitten puhutaankin taas Tarinan tunteista ja tuntemuksista, Tarinan kokemuksista ja näkemyksistä. Tuntuu ettei kuuntele tai ainakaan kunnolla
kuule muita.
Huomionkipeys ja tietynlainen erikoisuudentavoittelu. On muuttanut nimensä Säde Mariasta Tarina Sadeksi, koska se ilmeisesti paremmin kuvaa hänen erikoista ja suurta persoonaansa. (Vaikka ekana iltana kertoikin että erikoisesta nimestä on kiittäminen hänen äitiään.) Eilen illalla Krisu turhautuneena totes, että Tarina on ihmeellisimpiä ihmisiä ketä on koskaan tavannu ja Tarina hihkui ihastuneena: ”Ihana kuulla että mä oon ihmeellisimpiä ihmisiä mitä oot tavannu!” Se otti sen kehuna ja oman erikoisen persoonansa vahvistamisena ja validitointina.
Silti musta tuntuu, ettei Tarina ole niin kauhean erikoinen, sen näkemykset on aika peruskauraa tietyissä piireissä. Tuntuu, että se väenvängällä haluaa mukautua noiden piirien vallitseviin näkemyksiin, esim. olla muodikkaasti vegaanish – vaikka syö kalaa, voita ja juustoa, eli on siis lakto-ikty-vegetaristi. Tarinasta tulee jotenkin feikki vaikutelma. Jotenkin epävarma.
Tuntuu, että se huonosti tiedostaa omaa käyttäytymistään. Sanoi esihaastattelussa, ettei tykkää ihmisistä jotka ottaa liikaa tilaa, mutta on itse talon suurimpia tilasyöppöjä. Kritisoi auktoriteettiasemaa mutta jatkuvasti – tiedostamattaan? - asettaa itsensä auktoriteetiksi, kun keskusteluissa pistää väliin kommentteja ”aika hienoo”, ”toi oli hyvä pointti”, ”toi oli hienosti sanottu” tms. Tuolla tavalla nostaa itsensä ylimmäksi auktoriteetiksi, jolla on oikeus antaa armollinen hyväksymisleimansa muiden näkemyksille ja sanomisille. Ja sitten perään monisanaisesti ja laveasti tekee selvää omista näkemyksistään.
Reiluuden nimissä sanottakoon, että kun unohtaa oman itsensä hetkeksi niin osaa myös heittäytyä ja olla mukana tehtävissä, esim. tänään oli hyvä capoeira-esityksessä.