Päivä 75 (19.11.2020)

[lethe]

Arttu vastas Vilille kun kysyi ketäs se Julia ei saanutkaan huomioida. Nyt miettivät eikö Krisse saa enää huomioida Arttua , mitään kuulutusta ei kai tullut

Nyt kun noita ignooramis juttuja on useampåi en ainakaan itse oo pysynyt kärryillä ovatko rikkoneet sitä vai ei .

[lethe]

Kovasti nyt päivystän täällä jotta miten noi saa ton "lautan" ovesta ulos ja tehtäväalueelle...saati vesille

Vaikea kuvitella, että ne tuolla niiden tekemällä lautalla menis. Tuskin se pysyy edes pystyssä vedessä.

Tuota mietein eilen mutta onko sillä tehtävän kannalta merkitystä vaiko saavatko käyttää sitä vain ns. uimalauttana.

[lethe]

Sanon nyt uudestaan että sais loppua odottelu. en niinkun ymmärrä miiksi ja mitä tässä odotetaan, taasko siellä on myrsky?

[playtupus]

Missä pelastautumisyritys

[lethe]

Kriisse kertas tuota pelastumis järjestystä. En tiedä onko se hänen vastuullaan tuo sitten aikanaan kun joskus tulee, toivottavasti nyt ei jäädy kuin joskus aiemmin .

[Anukka]

Artun ja Jopen puhelut best

[lethe]

Pieni juttu. Julia kehui Paulaa siitä että hänestä tullu oikea kodin hengetär Markon lähdetyä.. Paula vastas siihen että on ollut aikaisemminkin keittiössä, ja Markokaan ei ollut keittiössä niin paljon vasta kun viime viikkoina kun porukkaa vähentynyt, kysyy Krisseltä onko samaa mieltä, Krisse on samaa mieltä. Hyvin tulee tämä naiskolmikko toimeen kuitenkin ottaen huomioon että ovat koko talossa olon ajan toisiaan nimenneet , siis ainakin osa heistä.

[IleTku]

Wanhan meriroswon muistiinpanot hämmentävät jälleen – miten päiwäkirjaa pitäisi tulkita?
Asukkaat ovat viikkotehtävänään eläneet haaksirikkoutuneina merirosvoina. BB-piraatit ovat viikon mittaan rakentaneet itselleen lauttaa, jolla heidän tulee yrittää pelastautua haaksirikkosaarelta takaisin mantereelle.

Torstaiaamupäivänä asukkaat saavat merkilliset ohjeet kuljetusjärjestyksestä, sillä lautta kantaa vain kahta merirosvoa kerrallaan. He ovat ratkoneet kuljetuslogistiikkaa pitkin päivää.

Iltapäivällä asukkaat vastaanottavat jälleen pullopostia. Pullosta paljastuu jo kolmatta kertaa siwu wanhan meriroswon päiväkirjasta. Aiemmat viestit ovat olleet vähintäänkin kryptisiä, eikä tämä kerta tuo poikkeusta.

Paula lukee wanhan meriroswon päiwäkirjan sivun muille:

Päiwä 374

Rakas päiwäkirja,

melkoisista waikeuksista ja ainoan ystäwäni ja suojelijani laivakissa Partasen poismenosta huolimatta olen mahtanut noudattaa säntillisesti haaksirikkoutumiseni jälkeen meriroswojen sääntöjä hyvään purjehdusonneen. Noin 11 wiikkoa sitten saarelleni nimittäin haaksirikkoutui värikäs meriroswojoukko, ja heidän aluksensa oli täynnä ruokaa ja juomaa. Nälkää ei siis ole joutunut näkemään, vaikkakin heidän makumieltymyksensä ovat paikoin omituiset ja jopa perin käsittämättömät kuten säilykeliha kylmän tortillaletun välissä. Heidän epätoiwoinen persoilunsa tulittaa ohimenewiä meriroswoaluksia rommin toiwossa herättää minussa myös hämmennystä.

Mutta pian ruoka loppui ja tilanteemme eteni siihen pisteeseen, että joka wiikko söimme joukostamme yhden, kunnes tuuli kääntyi niin suotuisaksi, että päätimme yhdessä pelastautua wäljemmille wesille. Olimme onnistuneet haalimaan merestä huuhtoutunutta tawaraa sen werran, että saimme kaksi ihmistä kerrallaan lautalla kulkemaan. Minä kokeneimpana merenkulkijana päätin tarttua ruoriin jo siksikin, etten woinut sietää joitakuita uusista towereistani.

Kaikki näytti ensi alkuun lupaawalta, mutta woi sentään, miten meidän taas käwikään. Wasta uusia towereitani kuljettaessani oiwalsin, että olin jättänyt merkittäwiä käytännön asioita huomioimatta. Aina kun uusi matkustaja yritti astua alukseen, huomasin, että läntinen siwupuhuri oli niin kova, ettei lauttaan saanut millään matkustajaa kyytiin ilman, etteikö olisi joutunut itsekin rannalle astumaan.

Eikä waikeudet siihen päättyneet. Erään uuden ystäwäni kanssa minulla oli ollut jo pidemmän aikaa waikeaa, sillä hän oli koiraihminen, mitä en woi helposti hywäksyä. Eräänä iltana rommipullon kumottuamme olimme jo miltei tukkanuottasillakin. Rommia meillä ei lauttamatkalle enää riittänyt, joten liekö kyse huonosta purjehdusonnesta wai kylmästä meriwedestä, mutta lauttaan noustessamme meillä roihahti aiwan waltaisa riita. Riidan seurauksena jouduin lyömään häntä laiwakissa Partasen muistomerkillä päähän ja kaiken nujakoinnin keskellä lähti lauttamme wirran wietäwäksi. Nousuwesiä odotellessa…

Hiiohoi!

“Mitä tämä nyt tarkottaa?” Arttu kummastelee kirjeen merkitystä.

“Ollaanko me epäonnistuttu?” Joel ihmettelee.

Asukkaat eivät kuitenkaan usko, että kirje tarkoittaisi epäonnistumista, ja pohtivat tekstin kertovan heistä. Paula kertaa kirjeen tekstiä, ja koko merirosvomiehistö spekuloi vaaditaanko lauttaan jälleen jotain muutoksia.

Etenkin tämä lause aiheuttaa pohdintaa: "Aina kun uusi matkustaja yritti astua alukseen, huomasin, että läntinen siwupuhuri oli niin kova, ettei lauttaan saanut millään matkustajaa kyytiin ilman, etteikö olisi joutunut itsekin rannalle astumaan."

“Mut meinasko toi sillä sitä, et siihen kyytiin ei niinkun pääse kunnolla?” Julia puntaroi.

Asukkaat jäävät pohtimaan, tulisiko lautan kuljettajan käydä rannalla aina matkustajan vaihtuessa.

Uutiset
Uutiset

[IleTku]

Postia merirosvoille!

[lethe]

Tulikin o uutta postia, pääsevät ehkä tänään siis kokeiemaan lauttaa siis kohta.