Päivä 74 (18.11.2020)

[lethe]

Pitäisköhän tuon lautan oikeastaan kellua ja kannattaa kahta asukasta kun kahdet pelastusliivitkin tehty, missään ei varmaan niin ole lukenut. Luulis että olisivat sitten kaikki mahdolliset pullot käyttäneet siihen varmuuden vuoksi..

[lesmi]

Pitäisköhän tuon lautan oikeastaan kellua ja kannattaa kahta asukasta kun kahdet pelastusliivitkin tehty, missään ei varmaan niin ole lukenut. Luulis että olisivat sitten kaikki mahdolliset pullot käyttäneet siihen varmuuden vuoksi..

Kyllä se lukee siellä tehtävänannossa että vähintään kahta rosvoa kantava pitää olla

[lethe]

No Arttu melkein insinöörinä tai kuka tahansa arkhimedeen lain tuntevana ois ala-asteen matikalla voinut laskea kuinka paljon tyhjiä pulloja tarvii kannattamaan mutta onko ne tehnyt sitä vai onko mulla mennyt ihan ohi..

[lethe]

Tietysti jos se tynnyri saa olla edelleen keulana niin eri asia, vaikuttaa vaan niin epämääräiseltä tuo lautta kun en oo niin tarkaan alusta asti rakentamista nähnyt. Annettiinko niille ohjeet edes tuohon niinkun tykkiin ja tähystystorniin.

[IleTku]

Päiwäkirjan sivu hämmentää – pitäisikö lautalle tehdä jotain?
Tällä viikolla BB-talon asukkaat elävät autiolle saarelle haaksirikkoutuneina merirosvoina. Viikkotehtävä onnistuu, mikäli asukkaat onnistuvat pelastautumaan takaisin mantereelle.

Pelastautumista varten he ovat nikkaroineet itselleen lauttaa Isoveljen ohjeiden mukaisesti. Iltapäivällä asukkaat saivat tiedokseen tuoreen merirosvoviranomaisohjeen, jonka mukaan jokaisen vesille laskettavan merirosvoaluksen on oltava vakaa ja merikelpoinen.

Ohjeen perusteella asukkaat ovat täydennelleet lauttarakennelmaansa ja valmistaneet myös melan sekä pelastusliivit. Osalla merirosvoista piisaa virtaa myös miekkailuun ja muuhun hassutteluun.

Tunnelmat ovatkin varsin levottomat, kun Isoveli kehottaa asukkaita kokoontumaan sohvalle. Pulloposti sisältää jo toistamiseen siwun erään haaksirikkoutuneen meriroswon wanhasta päiväkirjasta:

Päiwä 289

Rakas päiwäkirja,

jos luulinkin wiimeksi, että ruoasta alkoi olla pulaa, en tiennyt wielä todellisesta pulasta mitään. Eilen jouduin syömään henkeni pitimiksi wasemman kenkäni, ja waikkei se nyt nuotion loimussa paahdettuna aiwan kelwottomalta maistunutkaan, on wasen jalkani nyt aivan kylmästä kangistunut. Lisäksi isowarpaani on muuttunut mustikan säwyiseksi. Olen miettinyt, miltä se mahtaisi maistua nuotiolla loimutettuna, mikäli se sattuisi irtoamaan.

Tuulien taas wihdoin eilen illalla käännyttyä puhaltamaan suotuisaan suuntaan laskin kiireesti lauttani wesille. Käwipä kuitenkin niin epäonnekkaasti, että olin panostanut lautan weistelyssä vain purjehdusmukawuuksiin ja olin aiwan unheuttanut kiinnittää huomiota aluksen merikelpoisuuteen. Kowin pitkälle en päässytkään, kun jo tuuli tarttui alukseni keulaan weistelemääni laiwakissa Partasen muistomerkkiin ja kaatoi koko lautan hyiseen mustaan marraskuiseen mereen. Näin taas kaikki waiwalla keräämäni lauttatarpeet lewisiwät wirran wietäväksi ja joudun odottelemaan nousuwedeltä jälleen uusia tarwikkeita.

Hiiohoi!

Päiväkirjan sisältö saa asukkaat pähkäilemään tilannetta. Pitäiskö lautalle tehdä vielä jotain erityistä?

“Keula on väärä”, Paula arvelee.

“Jos se tynnyri pitää ottaa siitä pois?” Kristiina pohtii.

“Mä en kyllä yhtään ymmärrä, mitä tossa pitäis tehdä”, Arttu tunnustaa.

“Ei me olla kissan muistomerkkiäkään veistelty”, Vili heittää.

Asukkaat päättävät odotella lisäohjeita. Mahdolliset muutostarpeet jäävät vielä ilmaan.