Vielä nukutaan, Eevis ja Jukka olkkarissa muut makuuhuoneessa. Sikarikerholla meni pitkästi yli kahteen ennen kun kaikki pääsivät nukkumaan. Juttuina pierut ja paska mutta Jukan ja Krisun välillä myös se miten heitä otti päähän rankasti perjantaina lähinnä juomien vähyys jne mutta sitten käsirautarankku ei tuntunut juuri missään ja se sitten taas otti toisilla koville. Hämmästelivät sitä miten hyvin kuitenkin tuolla porukalla ovat tulleet toimeen ja ettei kaikki ihan istuisi omaan kaveripiiriin. Epäilevät talon aurinkoisia että voiko oikeesti olla niin helppoo aina kaikille. Miettivät myös miten sitä sitten reagoi itse kun mennään sinne alueille että menee tunteisiin, molemmat toteaa että Krisu ei sitten pidättele ja Krisu totesi useampaankin otteeseen että häneltä kun lähtee niin sitten joku loukkaantuu - aina ulkomaailmassakin. Nyt toteaa että menee helposti solvaukseksi ja ihmettelee miksi jonkun pitää tulla sanomaan että miks sä sanoit noin ja oli ilkeää jos se on häneltä vaan läppää. Hienosti siis ulkoistaa jo valmiiksi sen että jos niksoissaan kiukuttelee muille ja loukkaa niin ei se hänen vika ole

Mira totes myös aiemmin illalla että sitten kun heillä on vaikeaa eli nikotiinit viety niin niiden jotka ei käytä nikotiinia ei sitten tarvi tulla kyselemään että miten voit, sanoi tämän tosin kun paikalla oli vain Tupu niistä jotka nikotiinia ei käytä joten toivottavasti ymmärtää kertoa sen ihan rauhallisesti kaikille, ei nuo ajatustenlukijoita ole.
Jukka ja Krisu jatkaa tulevan tehtävän pohdintaa, molemmat toivoo fyysistä tehtävää, eivät hajoa semmosiin vaikka väsyttääkin ja vituttaa. Miettivät taaksepäin että ensimmäisen viikon valvominen niin eihän se ollut mitään, olis helposti mennyt ilman kahviakin

Nopeesti se unohtuuu

Krisu miettii että pahin hänelle vois olla että tyttöystävä tulisi vaikka oven taakse eikä pääsisi juttelemaan, siitä seurasi varmasti jopa itku. Krisu kehuu tyttöystävää että on maailman kiltein eikä koskaan ala riitelemään vaikka tietääkin yleensä aina paremmin. Jukka miettii Eevistä ja sanoo että tavallaan se heidän välinen läheisyys tuntuu aidolle ainoalle asialle talossa ja on pakokeino, tunnesidettä ei vielä juurikaan ole mutta se läheisyys on usein ainoa paikka jossa voi vaan olla, ei tarvitse suorittaa. Krisulla mennyt uusiksi ajatukset omista vahvuuksista, luuli että on siten vahva ettei tule ikävä ja että räjähtää kolmessa päivässä jollekin ituhipille. Pikkusen mennään sääntöjen rajamaille sitten kun toteaa että toivottavasti ituhipit lähtee eka ja Jukka vastaa että toivottavasti.